sunnuntai 20. elokuuta 2017

Alkuvuosi 2017

Hiljaiseloa on täällä ollut. Alkuvuosi kului fasaanitouhuissa ja sitten aloitettiin treenimotivaation kerääminen koekauden lähestyessä. Leevin kanssa tavoitteet tälle kaudelle oli korkeat, tarkoituksena oli kerätä avoimesta luokasta ykköstulokset kasaan ja siirtyä voittajaluokkaan. Kausi on kuitenkin ollut vaikea. Keväällä vielä mieli oli luottavainen, mutta kevään edetessä ja kesän viimein tullessa huomasin, että ennemmin menemme takapakkia joka ikisessä asiassa kuin edistyisimme.

 

Leevi ja fasaani (kuvat Timo Korvola)
 

Leevillä ilmeni ihmeellisiä 'ongelmia' tehtävissä ja en ymmärtänyt mistä ne johtuivat. Enkä tiedä ymmärränkö vieläkään. Kyse kun ei ole varsinaisesti osaamisesta, ainakaan jokaisella osa-alueella vaan enemmänkin viretilan hallinnasta ja sen hallinta jos mikä on helppoa, jep jep. Tutussa porukassa treenit sujuivat mallikkaasti, mutta vieraassa porukassa tuntui ettei koira osaa yhtään mitään.

Ehkä tässä vaiheessa on syytä katsoa peiliin ja ymmärtää se, että parin vuoden vaihe milloin treenaaminen oli vähäistä oman jaksamisen ja motivaation vuoksi näkyy nyt koiran tasossa. Pohja ei ole niin vahva kuin sen pitäisi olla. Ja sitten kun samaan vaiheeseen yhdistää koiran aikuistumisen, melko vapaan metsästämisen ja hyvin vahvan oman tahdon vahvistumisen niin mitäpä sitä muuta voi odottaa kuin ongelmia? Tästä kaudesta siis taitaa tulla välikausi.

Olen viime päivät ja viikot miettinyt ilmoitanko Leevin flattimestaruuteen. Päivän aikana mielipide vaihtelee. Ajatukseni kokeista on se, että koiran pitäisi helposti suoriutua luokan tehtävistä, jotta kokeeseen olisi mielekästä mennä. Toki kokeessa voi tulla epäonnistumisia ja yllätyksiä, mutta jos oma fiilis ennen koetta jo on, että taiteillaan niin rajoilla ettei ole varmuutta, että koira esimerkiksi ohjautuisi vedessä, suostuisi kuuntelemaan niin onko sitten järkeä mennä starttaamaan? Paljon mukavampi on mennä starttiin ja todeta, että tehtävät ovat sellaisia joista omalla koiralla on hyvät mahdollisuudet selviytyä, että sen pitäisi suoriutua tehtävistä jopa helposti. Viimeinen ilmoittautumispäivä on menossa ja tällä hetkellä olen sitä mieltä etten Leeviä kokeeseen ilmoita, mutta vielähän ehdin mieleni muuttamaan.

Lara, Leevi ja Lassi keväällä 2017

Keväällä kävimme starttaamassa flattien wt-mestaruudessa. Siellä kaksi rastia meni mallikkaasti, pisteitä tuli 19 ja 18. Kolme rastia meni sitten taas enemmän ja vähemmän pipariksi. Ihan ensimmäisen rastin epäonnistumisen voin osaksi ottaa omaan piikkiin, Leevi ei nähnyt markkeerausta, koska katsoi ensin heittäjää, sitten ampujaa hänen ampuessa ja tässä vaiheessa heitto tuli ja se jäi näkemättä. Heittäjä ja ampuja olivat eri reunoilla. Kolmas rasti oli parityötä ja siinä Leevi äänti mistä syystä pisteitä eniten lähti, ääntäminen oli protestointia kun jo toistamiseen piti kääntää selkä alueelle mihin oli juuri heitetty useampi dami laukausten saattelemana ja seurata pois päin alueesta. Neljäs rasti meni pieleen epäonnistuneen markkeerauksen vuoksi, Leevi markkeerasi alueen ampujasta eikä heittäjästä.. Kaikki damit kuitenkin saatiin ylös ja pisteet riittivät ALO 3 -tulokseen. Tällä tuloksella oltiin myös flattien wt-kisällin kolmansia.

Lara ja Leevi treenien päätteeksi keväällä 2017

Kesäkuussa kävimme kokeilemassa myös b-kokeessa avointaluokkaa. Koe oli Leeviä ajatellen haastava, eikä se tosiaankaan ollut luokkaan varsinaisesti valmis, tai minun mielestä valmis, se mitä odotan koiran olevan ennen starttia. Koe alkoi passissa, seurattiin kun edeltävä koira suoritti maaohjauksen. Sitten siirryttiin rantaan missä oli vesiohjaus. Vesiohjauksessa oli meille paljon häiriötekijöitä: kaaveet, lähellä olevat kaislikot, lumpeet, välillä koiralla otti jalat pohjaan ja ne kaikki riistan hajut. Toisella lähettämällä voisi jo ajatella, että koira lähes ajautui riistalle, ei sitä ohjautumiseksi voi sanoa.. No tehtävä ei onnistunut ja koira piti kutsua pois. Vieressä oli hakualue. Sain Leevin melkein pois, sitten se lähti kaartamaan hakualueelle. Pysäytin sen ja Leevi pysähtyi, istui. Sitten itse mokasin.. Minun olisi pitänyt odottaa, että koira rauhoittuu, kehua ja vaikka mitä, mutta puhalsin samantien luoksetulokäskyn ja mitä tekee Leevi... Täydellisen U-käännöksen ja painelee hakualueen takimmaisille perukoille tuoden sieltä lokin. Tätä ennen oltiin jo tuomarin kanssa ehditty kättelemään koiran lähdettyä lapasesta. Jos Leevillä olisi keskisormi, niin luulen, että se olisi ollut reilusti pystyssä U-käännöksen yhteydessä, lälläslää en tule. Joten ensimmäinen avoimen luokan startti jäi lyhyeksi ja kotiin viemisenä AVO 0.

 Leevin kanssa treenaamassa kesällä 2017

Kesällä osallistuttiin Suomen noutajakoirajärjestön sekä flattien kesäleirille. Koulutuspäivät olivat mukavia, mutta ensimmäisten päivien aamuina Leevi oli ihan järkyttävä. Kovat kierrokset ja sen myötä keskittymiskyky ja osaaminen nolla. Onneksi meno rauhoittui päivän aikana ja toisena päivänä tilanne oli huomattavasti miellyttävämpi. Ehkä opin näiden päivien aikana kuitenkin jotain omasta koirasta. Flattien kesäleirillä sai ohjaaja kyllä reippaasti ryöpytystä ja maan rakoon polkemista, mutta jos jotakin positiivista Leevistä mietin niin se suoritti todella pitkän ykkösmarkkeerauksen avo/voi -ryhmän ainoana ilman ohjaajan tukea ja yllätti kouluttajan pysähtymällä pilliin.

Nyt odotellaan metsästyskautta ja ohjaaja yrittää olla määrätietoisempi myös metsästämisen aikana, jotta ensi keväänä oltaisiin paremmin valmiita seuraavaan koekauteen.

Lisää suru-uutisia saimme kesällä, Donnan pentu Sasu menehtyi. Aivan liian moni Donnan ensimmäisen pentueen koirista on jo siirtynyt Donnan ja Riki -isän seuraksi loputtomille metsästysmaille :(

 Donnan uurna ja taustalla Donna kesällä 2008

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti