Loppuvuosi 2017

Niin se vierähti sitten tämän vuoden toinenkin puolisko. Kokeissa ei starttailtu. En ilmoittanut Leeviä mestaruuteen, tosin kun kokeen näin niin hieman päätös harmitti. Syksyn mittaan koulutuksessa alkoi kuitenkin loksahtelemaan palikat hieman paremmin paikoilleen. Tehtävissä kun ei helpottaminen toiminut niin sitten vaikeutettiin ja tehtävien haastavuus auttoi ilmeisesti Leeviä keskittymään ja sen myötä se alkoi suoriutumaan mukavammin tehtävistä.

Metsästyskausi aloiteltiin elokuussa ja se jatkuu edelleen. Taas voi vaan todeta, että kuinka Leevi onkaan parhaimmillaan vapaassa haussa. Se on kyllä tehokas. Vauhti ei ole mikään hurja, ennemminkin järkevä, mutta sen myötä se ehtiikin kuulemaan haavakot risukasoista ja kivikoista. Mukava on Leevin työskentelyä seurata kun välillä pää kallellaan kuuntelee linnun liikkeitä ja onnistuu sen paikantamaan.

Nyt rauhoitutaan joulun viettoon ja ensi vuonna jatketaan vielä metsästyskautta sekä yritetään motivoitua treenaamaan tehokkaasti.

Alkuvuosi 2017

Hiljaiseloa on täällä ollut. Alkuvuosi kului fasaanitouhuissa ja sitten aloitettiin treenimotivaation kerääminen koekauden lähestyessä. Leevin kanssa tavoitteet tälle kaudelle oli korkeat, tarkoituksena oli kerätä avoimesta luokasta ykköstulokset kasaan ja siirtyä voittajaluokkaan. Kausi on kuitenkin ollut vaikea. Keväällä vielä mieli oli luottavainen, mutta kevään edetessä ja kesän viimein tullessa huomasin, että ennemmin menemme takapakkia joka ikisessä asiassa kuin edistyisimme.

 

Leevi ja fasaani (kuvat Timo Korvola)

 

Leevillä ilmeni ihmeellisiä 'ongelmia' tehtävissä ja en ymmärtänyt mistä ne johtuivat. Enkä tiedä ymmärränkö vieläkään. Kyse kun ei ole varsinaisesti osaamisesta, ainakaan jokaisella osa-alueella vaan enemmänkin viretilan hallinnasta ja sen hallinta jos mikä on helppoa, jep jep. Tutussa porukassa treenit sujuivat mallikkaasti, mutta vieraassa porukassa tuntui ettei koira osaa yhtään mitään.

Ehkä tässä vaiheessa on syytä katsoa peiliin ja ymmärtää se, että parin vuoden vaihe milloin treenaaminen oli vähäistä oman jaksamisen ja motivaation vuoksi näkyy nyt koiran tasossa. Pohja ei ole niin vahva kuin sen pitäisi olla. Ja sitten kun samaan vaiheeseen yhdistää koiran aikuistumisen, melko vapaan metsästämisen ja hyvin vahvan oman tahdon vahvistumisen niin mitäpä sitä muuta voi odottaa kuin ongelmia? Tästä kaudesta siis taitaa tulla välikausi.

Olen viime päivät ja viikot miettinyt ilmoitanko Leevin flattimestaruuteen. Päivän aikana mielipide vaihtelee. Ajatukseni kokeista on se, että koiran pitäisi helposti suoriutua luokan tehtävistä, jotta kokeeseen olisi mielekästä mennä. Toki kokeessa voi tulla epäonnistumisia ja yllätyksiä, mutta jos oma fiilis ennen koetta jo on, että taiteillaan niin rajoilla ettei ole varmuutta, että koira esimerkiksi ohjautuisi vedessä, suostuisi kuuntelemaan niin onko sitten järkeä mennä starttaamaan? Paljon mukavampi on mennä starttiin ja todeta, että tehtävät ovat sellaisia joista omalla koiralla on hyvät mahdollisuudet selviytyä, että sen pitäisi suoriutua tehtävistä jopa helposti. Viimeinen ilmoittautumispäivä on menossa ja tällä hetkellä olen sitä mieltä etten Leeviä kokeeseen ilmoita, mutta vielähän ehdin mieleni muuttamaan.

Lara, Leevi ja Lassi keväällä 2017

Keväällä kävimme starttaamassa flattien wt-mestaruudessa. Siellä kaksi rastia meni mallikkaasti, pisteitä tuli 19 ja 18. Kolme rastia meni sitten taas enemmän ja vähemmän pipariksi. Ihan ensimmäisen rastin epäonnistumisen voin osaksi ottaa omaan piikkiin, Leevi ei nähnyt markkeerausta, koska katsoi ensin heittäjää, sitten ampujaa hänen ampuessa ja tässä vaiheessa heitto tuli ja se jäi näkemättä. Heittäjä ja ampuja olivat eri reunoilla. Kolmas rasti oli parityötä ja siinä Leevi äänti mistä syystä pisteitä eniten lähti, ääntäminen oli protestointia kun jo toistamiseen piti kääntää selkä alueelle mihin oli juuri heitetty useampi dami laukausten saattelemana ja seurata pois päin alueesta. Neljäs rasti meni pieleen epäonnistuneen markkeerauksen vuoksi, Leevi markkeerasi alueen ampujasta eikä heittäjästä.. Kaikki damit kuitenkin saatiin ylös ja pisteet riittivät ALO 3 -tulokseen. Tällä tuloksella oltiin myös flattien wt-kisällin kolmansia.

Lara ja Leevi treenien päätteeksi keväällä 2017

Kesäkuussa kävimme kokeilemassa myös b-kokeessa avointaluokkaa. Koe oli Leeviä ajatellen haastava, eikä se tosiaankaan ollut luokkaan varsinaisesti valmis, tai minun mielestä valmis, se mitä odotan koiran olevan ennen starttia. Koe alkoi passissa, seurattiin kun edeltävä koira suoritti maaohjauksen. Sitten siirryttiin rantaan missä oli vesiohjaus. Vesiohjauksessa oli meille paljon häiriötekijöitä: kaaveet, lähellä olevat kaislikot, lumpeet, välillä koiralla otti jalat pohjaan ja ne kaikki riistan hajut. Toisella lähettämällä voisi jo ajatella, että koira lähes ajautui riistalle, ei sitä ohjautumiseksi voi sanoa.. No tehtävä ei onnistunut ja koira piti kutsua pois. Vieressä oli hakualue. Sain Leevin melkein pois, sitten se lähti kaartamaan hakualueelle. Pysäytin sen ja Leevi pysähtyi, istui. Sitten itse mokasin.. Minun olisi pitänyt odottaa, että koira rauhoittuu, kehua ja vaikka mitä, mutta puhalsin samantien luoksetulokäskyn ja mitä tekee Leevi... Täydellisen U-käännöksen ja painelee hakualueen takimmaisille perukoille tuoden sieltä lokin. Tätä ennen oltiin jo tuomarin kanssa ehditty kättelemään koiran lähdettyä lapasesta. Jos Leevillä olisi keskisormi, niin luulen, että se olisi ollut reilusti pystyssä U-käännöksen yhteydessä, lälläslää en tule. Joten ensimmäinen avoimen luokan startti jäi lyhyeksi ja kotiin viemisenä AVO 0.

 Leevin kanssa treenaamassa kesällä 2017

Kesällä osallistuttiin Suomen noutajakoirajärjestön sekä flattien kesäleirille. Koulutuspäivät olivat mukavia, mutta ensimmäisten päivien aamuina Leevi oli ihan järkyttävä. Kovat kierrokset ja sen myötä keskittymiskyky ja osaaminen nolla. Onneksi meno rauhoittui päivän aikana ja toisena päivänä tilanne oli huomattavasti miellyttävämpi. Ehkä opin näiden päivien aikana kuitenkin jotain omasta koirasta. Flattien kesäleirillä sai ohjaaja kyllä reippaasti ryöpytystä ja maan rakoon polkemista, mutta jos jotakin positiivista Leevistä mietin niin se suoritti todella pitkän ykkösmarkkeerauksen avo/voi -ryhmän ainoana ilman ohjaajan tukea ja yllätti kouluttajan pysähtymällä pilliin.

Nyt odotellaan metsästyskautta ja ohjaaja yrittää olla määrätietoisempi myös metsästämisen aikana, jotta ensi keväänä oltaisiin paremmin valmiita seuraavaan koekauteen.

Lisää suru-uutisia saimme kesällä, Donnan pentu Sasu menehtyi. Aivan liian moni Donnan ensimmäisen pentueen koirista on jo siirtynyt Donnan ja Riki -isän seuraksi loputtomille metsästysmaille :(

 Donnan uurna ja taustalla Donna kesällä 2008

Champerin Härdelli 25.3.2005 - 28.10.2016

Pitkään sitä tuli Donnan kuntoa seurailtua ja mietittyä milloin on aika päästää irti. Kesä meni vielä mukavasti, mutta syksyn myötä kunto heikkeni. Jonkin aikaa menoa seurailtiin ja kokeiltiin kipulääkitystäkin, mutta liikkuminen ei ollut enää kivaa ja vauhti hidastui. Myös tasapainon kanssa alkoi olemaan ongelmia ja kompastumisia tuli säännöllisesti. Ulkopuolisen silmin Donna todennäköisesti oli vielä kohtuullisessa kunnossa ja sisällähän se oli kuin ei mitään, mutta aina sitä on itse ajatellut, että mieluummin päästää toisesta irti hieman liian aikaisin kuin yhtään liian myöhään. Ja syksyn mittaan ymmärsin, että jos nyt ei luovuteta niin sitten on liian myöhään.. Talvi ja sen myötä liukkaat ja kylmät ilmat olivat kuitenkin tulossa. Damin tai makupalan voimalla Donna oli oma itsensä ja vauhtia löytyi, siksi ehkä päätöksen tekeminen olikin äärettömän vaikeaa. Vaikka järjellä ajateltuna tiesi oikean vastauksen, ei sitä kuitenkaan halunnut antaa periksi.

Viimeisenä iltana Donna pääsi vielä Leevin agilitytreenien jälkeen tekemään hieman agilitya, matalia hyppyjä ja putkea. Kyllähän sieltä intoa löytyi ja vauhtiakin, mutta olihan se vanhan koiran näköistä menoa. Viimeisen yhteisen päivän olin itse vapaalla. Aamulla nukuttiin pitkään vierekkäin ja iltapäivästä lähdettiin Leevin ja Laran kanssa yhteiselle lenkille maastoihin missä Donna oli pentuna paljon ulkoillut. Dami oli mukana ja Donna sai sitä mukanaan kannella. Loppumatkasta jouduimme hieman kiristämään vauhtia, jotta ehtisimme eläinlääkäriin ajoissa. Tämä jäi itseä harmittamaan, sillä Donna selkeästi väsyi ja hienoisesti ontui etupäätään. Toisaalta tämäkin merkki siitä, että aika on oikea.

Donna, Lara ja Leevi 28.10.2016

Eläinlääkäriin mentiin dami suussa ja Donna esitteli aarrettaan hoitajille. Epäilin jo, että eläinlääkäri kyseenalaistaa päätöksemme, mutta onneksi ei ottanut asiaa lainkaan puheeksi. Donna nukahti syliini dami suussa. Aiempien rauhoitusten yhteydessä Donna on monesti 'tapellut' nukahtamista vastaan, ei ole halunnut luovuttaa, mutta nyt se nukahti rauhallisesti ja syliin käytyään ei enää pyrkinyt nousemaan.

Ikävä on kuitenkin kova ja edelleen tulee itku tuota elämäni koiraa muistellessa. Donna oli äärettömän hyvä, mutta myös vaativa opettaja. Donna opetti minulle koiran kouluttamisesta ja lukemisesta enemmän kuin uskon kenenkään tai minkään muun pystyvän opettamaan. Olihan Donna omalla tavallaan aina välillä hyvinkin raivostuttava, mutta silti niin äärettömän rakas.

Mä annan sut pois

Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu...