perjantai 22. toukokuuta 2020

Åsan ja Leevin pennut ovat syntyneet

Åsan ja Leevin pennut syntyivät tiistaiyönä 19.5.2020. Synnytys lähti liikkeelle hyvin ja alkuun syntyikin kaksi narttua, mutta sitten ei kuulunut mitään. Eläinlääkärissä Åsa jouduttiin leikkaamaan ja selvisi, että kaksi viimeistä pentua olivat kiinni samassa istukassa, joten ne eivät päässeet syntymään kun istukka jäi toisen taakse. Eläinlääkäri epäili, että pentujen istukat ovat jossakin vaiheessa tiineyttä yhdistyneet. Kaikki pennut kuitenkin selvisivät ja voivat hyvin. Myös Åsa on toipunut leikkauksesta hyvin ja hoitaa pentuja mallikkaasti. Saldona siis kolme narttua ja yksi uros. Kaikki pennut ovat alustavasti varattuja.





lauantai 25. huhtikuuta 2020

Åsa ❤️ Leevi

Täällä blogin puolella on vietetty hiljaiseloa kohta kaksi vuotta, mutta nyt pentusuunnitelmien vuoksi ajattelin aktivoitua edes vähän.

Leevi vietti maaliskuun puolen välin tienoilla reilun viikon lemmenloman Joensuussa liehitellen Åsaa. Loma tuotti toivottua tulosta ja Åsa on ultrattu tiineeksi. Pentue on siis tulossa Champerin kenneliin Joensuuhun, kasvattajina Heini & Kari-Pekka Hietala.





Åsan tiedot:
Lonkat B/B
Kyynärät ja polvet 0:0
Silmät terveet
Näyttelyistä vara-SERT
Taipumuskoe hyväksytty







Leevin tiedot:
Lonkat A/A
Kyynärät ja polvet 0:0
Silmät terveet, ylimääräisiä ripsiä
Näyttelyistä FI MVA
Taipumuskoe hyväksytty
Nome-B 2xALO1
Nowt ALO3
Agilityssa maxi 1 1x luva
Luonnetesti 236 pistettä -> video



Kumpaakin vanhempaa käytetään aktiivisesti käytännön metsästyksessä.


Åsa

Åsa on Heinin ja Kari-Pekan Ruotsista tuoma viisivuotias narttu. Heinin kuvauksen mukaisesti Åsa on iloinen ja työintoinen koira, joka on taitava käyttämään nenäänsä. Se keskittyy ja tottelee hyvin sekä on passissa hiljainen. Åsa on hieman pehmeä ja muun muassa koetilanteissa aistii ohjaajan jännityksen. Kotona se on kaikessa tekemisessä mukana, mutta osaa myös rauhoittua.

Leevi on erittäin työskentelyhaluinen, vahva hermoinen ja riistaviettinen uros. Toisaalta se haluaa myös miellyttää ohjaajaansa, vaikka koetuloksista sitä ei ehkä heti uskoisi. Leevi on pennusta asti ollut spontaani riistalla ja passissa se osaa myös käyttäytyä. Kotioloissa Leevi on rauhallinen ja toisinaan aikamoinen sylikoira.


Leevi (oikean puoleinen kuva Timo Korvola)


Pennuista odotamme työintoisia ja yhteistyöhaluisia harrastuskoiria, joilla on myös rodunomainen ulkomuoto. Pentueen sukutaulu.



Leevi & Åsa

Lisätietoja pentueesta saat Heiniltä esimerkiksi sähköpostilla viuhti(at)gmail.com, lisätietoja Leevistä saa myös minulta sähköpostilla lahtinen.m.sanna(at)gmail.com

Champerin Josefiina "Lara" 29.10.2008-22.8.2019

Laralla alkoi ikä painamaan ja oli aika päästää irti. Lara opetti paljon ja vielä viimeisinä päivinä pääsi metsälle noutamaan sorsia ❤️💔

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Koekausi 2018.. voihan piip..

Suurin ja tavoitteellisin odotuksin lähdin tähän vuoteen ja kauteen. Ajatuksena oli nostaa Leevi voittajaluokkaan, mutta kuinkas kävikään.. Alkuvuosi näytti hyvältä treenit sujuivat kohtuullisesti ja vaativuustasoa pystyi nostamaan mukavasti. Leevi oli koko ajan paremmin kuulolla ja ei hölmöillyt. Vaikeudet alkoi kuitenkin siinä vaiheessa kun päästiin viimein vesitöihin, alkuun kaikki näytti hyvältä, mutta sitten tuli vähän takkuja matkaan. Kesän aikana niistä takuistakin päästiin eteenpäin ja meno parani. Mutta... kokeet.. Ne ei mennyt kyllä yhtään niinkuin ajattelin. Leevi oli koetilanteissa järkyttävä.



Kauden aloitimme wt-kokeessa Seinäjoella. Ensimmäinen markkeerausrasti sujui mallikkaasti. Pitkä ykkönen viistosti peitteiseen maastoon ajouran yli. Leevi meni lähes suoraan damille ja dami talteen. Tällä rastilla moni jo nollasi kokeensa.

Seuraavalla rastilla oli kaksi rastia yhdessä, ensin nouto pienen lämpäreen yli ja sitten ohjaus. Markkeeraus lämpäreen yli meni vielä kohtuullisesti, mutta ohjauksessa Leevi otti avustajasta häiriötä ja pyrki hänen suuntaan. Pillikuuliaisuus oli huonoa. Saatiin kuitenkin dami talteen. Neljäs rasti oli parityönä. Kaksi yhdistettyä tehtävää, mutta Leeville ensin lyhyt, todella simppeli markkeeraus. Leevi lähti noutoon ja kaveri karkasi perään. Leevi veti markkeerauksen reilusti pitkäksi eikä pillityksestä huolimatta tullut takaisin. Nolla siis ja jouduin hakemaan koiran hihnan kanssa takaisin. Viimeinen rasti oli draivi, missä ensin ajojahti katsottiin kolme koiraa rinnakkain ja sitten koirat kytkettiin ja siirryttiin lähemmäksi ja jokainen yksi kerrallaan teki noudot. Tehtävä onnistui, mutta Leevi olisi voinut olla tehokkaampi ja nopeampi damin ylösotossa.

Nome-B kokeita yritin neljä kertaa, kolme nollaa ja yksi keskeytys. Leevi tekee omia ratkaisujaan, vaikka treeneissä on kuulolla ja kuuliaisuuttakin olen saanut parannettua niin kokeisiin se ei ole siirtynyt. Joitakin hyviä hetkiä ja tilanteita on ollut kokeissakin, mutta pääsääntöisesti mikään ei ole onnistunut. Jostain syystä ehkä 10 prosenttia koiran osaamistasosta ja keskittymiskyvystä on käytössä kokeissa. Kaikki kokeet ovat olleet simppeleitä peruskokeita, ei mitään kummallisia kikkailuja. Kokeita ja tehtäviä, joista Leevin olisi pitänyt helpohkosti suoriutua.

Olo on jokseenkin epäuskoinen. Alokkaassa kivasti kuulolla ollut koira, joka vielä oli kuuliainenkin on nykyisin järkyttävä koekoira. Kyllähän Leevi metsästää ja on itsenäinen, se kyllä on tullut kokeissa esiin, mutta sillä ei tuloksia saada aikaan. Odotuspaikalla Leevi on vielä kohtuullisen rauhallinen, mutta seuraava huudon kajahtaessa mennäänkin kuin raamit kaulassa. Ei se ohjaajaa tarvitsisi mukaan laisinkaan. Eräs tuomari lohdutteli, että hyvä metsästyskoira ei ole aina hyvä koekoira.. Ei ole ei, mutta jotenkin sitä toivoi, että Leevi olisi edes kohtuullinen koekoira. Harmittaa vietävästi kun en sen potentiaalia saa koetuloksien muodossa esiin.




Flattimestaruudessa käytiin viimeisimmäksi. Näyttelyosuudella päästiin ensin jatkoon, mutta pudottiin sitten pois, eikä sijoitusta tullut. Arvostelu oli ihan mukava "6 -vuotias vauhdikas uros. Voimakkaasti kulmautunut takaa. Vetävät sivuliikkeet. Hyvä hännän kiinnitys. Esitetään hyvin.", muta miten tuo vauhdikkuus on saatu näyttelyarvosteluunkin :) Koeosuus menikin sitten totuttuun tapaan eli täysin penkin alle.

En tiedä mitä sitä seuraavaksi keksii tuon otuksen kanssa. Loistava metsästyskoira, sitkeä ja itsenäinen työskentelijä, sekä lisäksi äärimmäisen helppo kotikoira ja koira, jonka kanssa voi mennä minne vaan, paitsi kokeisiin jos haluaisi tuloksia saada aikaiseksi.



lauantai 23. joulukuuta 2017

Loppuvuosi 2017

Niin se vierähti sitten tämän vuoden toinenkin puolisko. Kokeissa ei starttailtu. En ilmoittanut Leeviä mestaruuteen, tosin kun kokeen näin niin hieman päätös harmitti. Syksyn mittaan koulutuksessa alkoi kuitenkin loksahtelemaan palikat hieman paremmin paikoilleen. Tehtävissä kun ei helpottaminen toiminut niin sitten vaikeutettiin ja tehtävien haastavuus auttoi ilmeisesti Leeviä keskittymään ja sen myötä se alkoi suoriutumaan mukavammin tehtävistä.

Metsästyskausi aloiteltiin elokuussa ja se jatkuu edelleen. Taas voi vaan todeta, että kuinka Leevi onkaan parhaimmillaan vapaassa haussa. Se on kyllä tehokas. Vauhti ei ole mikään hurja, ennemminkin järkevä, mutta sen myötä se ehtiikin kuulemaan haavakot risukasoista ja kivikoista. Mukava on Leevin työskentelyä seurata kun välillä pää kallellaan kuuntelee linnun liikkeitä ja onnistuu sen paikantamaan.

Nyt rauhoitutaan joulun viettoon ja ensi vuonna jatketaan vielä metsästyskautta sekä yritetään motivoitua treenaamaan tehokkaasti.


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Alkuvuosi 2017

Hiljaiseloa on täällä ollut. Alkuvuosi kului fasaanitouhuissa ja sitten aloitettiin treenimotivaation kerääminen koekauden lähestyessä. Leevin kanssa tavoitteet tälle kaudelle oli korkeat, tarkoituksena oli kerätä avoimesta luokasta ykköstulokset kasaan ja siirtyä voittajaluokkaan. Kausi on kuitenkin ollut vaikea. Keväällä vielä mieli oli luottavainen, mutta kevään edetessä ja kesän viimein tullessa huomasin, että ennemmin menemme takapakkia joka ikisessä asiassa kuin edistyisimme.

 

Leevi ja fasaani (kuvat Timo Korvola)
 

Leevillä ilmeni ihmeellisiä 'ongelmia' tehtävissä ja en ymmärtänyt mistä ne johtuivat. Enkä tiedä ymmärränkö vieläkään. Kyse kun ei ole varsinaisesti osaamisesta, ainakaan jokaisella osa-alueella vaan enemmänkin viretilan hallinnasta ja sen hallinta jos mikä on helppoa, jep jep. Tutussa porukassa treenit sujuivat mallikkaasti, mutta vieraassa porukassa tuntui ettei koira osaa yhtään mitään.

Ehkä tässä vaiheessa on syytä katsoa peiliin ja ymmärtää se, että parin vuoden vaihe milloin treenaaminen oli vähäistä oman jaksamisen ja motivaation vuoksi näkyy nyt koiran tasossa. Pohja ei ole niin vahva kuin sen pitäisi olla. Ja sitten kun samaan vaiheeseen yhdistää koiran aikuistumisen, melko vapaan metsästämisen ja hyvin vahvan oman tahdon vahvistumisen niin mitäpä sitä muuta voi odottaa kuin ongelmia? Tästä kaudesta siis taitaa tulla välikausi.

Olen viime päivät ja viikot miettinyt ilmoitanko Leevin flattimestaruuteen. Päivän aikana mielipide vaihtelee. Ajatukseni kokeista on se, että koiran pitäisi helposti suoriutua luokan tehtävistä, jotta kokeeseen olisi mielekästä mennä. Toki kokeessa voi tulla epäonnistumisia ja yllätyksiä, mutta jos oma fiilis ennen koetta jo on, että taiteillaan niin rajoilla ettei ole varmuutta, että koira esimerkiksi ohjautuisi vedessä, suostuisi kuuntelemaan niin onko sitten järkeä mennä starttaamaan? Paljon mukavampi on mennä starttiin ja todeta, että tehtävät ovat sellaisia joista omalla koiralla on hyvät mahdollisuudet selviytyä, että sen pitäisi suoriutua tehtävistä jopa helposti. Viimeinen ilmoittautumispäivä on menossa ja tällä hetkellä olen sitä mieltä etten Leeviä kokeeseen ilmoita, mutta vielähän ehdin mieleni muuttamaan.

Lara, Leevi ja Lassi keväällä 2017

Keväällä kävimme starttaamassa flattien wt-mestaruudessa. Siellä kaksi rastia meni mallikkaasti, pisteitä tuli 19 ja 18. Kolme rastia meni sitten taas enemmän ja vähemmän pipariksi. Ihan ensimmäisen rastin epäonnistumisen voin osaksi ottaa omaan piikkiin, Leevi ei nähnyt markkeerausta, koska katsoi ensin heittäjää, sitten ampujaa hänen ampuessa ja tässä vaiheessa heitto tuli ja se jäi näkemättä. Heittäjä ja ampuja olivat eri reunoilla. Kolmas rasti oli parityötä ja siinä Leevi äänti mistä syystä pisteitä eniten lähti, ääntäminen oli protestointia kun jo toistamiseen piti kääntää selkä alueelle mihin oli juuri heitetty useampi dami laukausten saattelemana ja seurata pois päin alueesta. Neljäs rasti meni pieleen epäonnistuneen markkeerauksen vuoksi, Leevi markkeerasi alueen ampujasta eikä heittäjästä.. Kaikki damit kuitenkin saatiin ylös ja pisteet riittivät ALO 3 -tulokseen. Tällä tuloksella oltiin myös flattien wt-kisällin kolmansia.

Lara ja Leevi treenien päätteeksi keväällä 2017

Kesäkuussa kävimme kokeilemassa myös b-kokeessa avointaluokkaa. Koe oli Leeviä ajatellen haastava, eikä se tosiaankaan ollut luokkaan varsinaisesti valmis, tai minun mielestä valmis, se mitä odotan koiran olevan ennen starttia. Koe alkoi passissa, seurattiin kun edeltävä koira suoritti maaohjauksen. Sitten siirryttiin rantaan missä oli vesiohjaus. Vesiohjauksessa oli meille paljon häiriötekijöitä: kaaveet, lähellä olevat kaislikot, lumpeet, välillä koiralla otti jalat pohjaan ja ne kaikki riistan hajut. Toisella lähettämällä voisi jo ajatella, että koira lähes ajautui riistalle, ei sitä ohjautumiseksi voi sanoa.. No tehtävä ei onnistunut ja koira piti kutsua pois. Vieressä oli hakualue. Sain Leevin melkein pois, sitten se lähti kaartamaan hakualueelle. Pysäytin sen ja Leevi pysähtyi, istui. Sitten itse mokasin.. Minun olisi pitänyt odottaa, että koira rauhoittuu, kehua ja vaikka mitä, mutta puhalsin samantien luoksetulokäskyn ja mitä tekee Leevi... Täydellisen U-käännöksen ja painelee hakualueen takimmaisille perukoille tuoden sieltä lokin. Tätä ennen oltiin jo tuomarin kanssa ehditty kättelemään koiran lähdettyä lapasesta. Jos Leevillä olisi keskisormi, niin luulen, että se olisi ollut reilusti pystyssä U-käännöksen yhteydessä, lälläslää en tule. Joten ensimmäinen avoimen luokan startti jäi lyhyeksi ja kotiin viemisenä AVO 0.

 Leevin kanssa treenaamassa kesällä 2017

Kesällä osallistuttiin Suomen noutajakoirajärjestön sekä flattien kesäleirille. Koulutuspäivät olivat mukavia, mutta ensimmäisten päivien aamuina Leevi oli ihan järkyttävä. Kovat kierrokset ja sen myötä keskittymiskyky ja osaaminen nolla. Onneksi meno rauhoittui päivän aikana ja toisena päivänä tilanne oli huomattavasti miellyttävämpi. Ehkä opin näiden päivien aikana kuitenkin jotain omasta koirasta. Flattien kesäleirillä sai ohjaaja kyllä reippaasti ryöpytystä ja maan rakoon polkemista, mutta jos jotakin positiivista Leevistä mietin niin se suoritti todella pitkän ykkösmarkkeerauksen avo/voi -ryhmän ainoana ilman ohjaajan tukea ja yllätti kouluttajan pysähtymällä pilliin.

Nyt odotellaan metsästyskautta ja ohjaaja yrittää olla määrätietoisempi myös metsästämisen aikana, jotta ensi keväänä oltaisiin paremmin valmiita seuraavaan koekauteen.

Lisää suru-uutisia saimme kesällä, Donnan pentu Sasu menehtyi. Aivan liian moni Donnan ensimmäisen pentueen koirista on jo siirtynyt Donnan ja Riki -isän seuraksi loputtomille metsästysmaille :(

 Donnan uurna ja taustalla Donna kesällä 2008

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Champerin Härdelli 25.3.2005 - 28.10.2016

Pitkään sitä tuli Donnan kuntoa seurailtua ja mietittyä milloin on aika päästää irti. Kesä meni vielä mukavasti, mutta syksyn myötä kunto heikkeni. Jonkin aikaa menoa seurailtiin ja kokeiltiin kipulääkitystäkin, mutta liikkuminen ei ollut enää kivaa ja vauhti hidastui. Myös tasapainon kanssa alkoi olemaan ongelmia ja kompastumisia tuli säännöllisesti. Ulkopuolisen silmin Donna todennäköisesti oli vielä kohtuullisessa kunnossa ja sisällähän se oli kuin ei mitään, mutta aina sitä on itse ajatellut, että mieluummin päästää toisesta irti hieman liian aikaisin kuin yhtään liian myöhään. Ja syksyn mittaan ymmärsin, että jos nyt ei luovuteta niin sitten on liian myöhään.. Talvi ja sen myötä liukkaat ja kylmät ilmat olivat kuitenkin tulossa. Damin tai makupalan voimalla Donna oli oma itsensä ja vauhtia löytyi, siksi ehkä päätöksen tekeminen olikin äärettömän vaikeaa. Vaikka järjellä ajateltuna tiesi oikean vastauksen, ei sitä kuitenkaan halunnut antaa periksi.


Viimeisenä iltana Donna pääsi vielä Leevin agilitytreenien jälkeen tekemään hieman agilitya, matalia hyppyjä ja putkea. Kyllähän sieltä intoa löytyi ja vauhtiakin, mutta olihan se vanhan koiran näköistä menoa. Viimeisen yhteisen päivän olin itse vapaalla. Aamulla nukuttiin pitkään vierekkäin ja iltapäivästä lähdettiin Leevin ja Laran kanssa yhteiselle lenkille maastoihin missä Donna oli pentuna paljon ulkoillut. Dami oli mukana ja Donna sai sitä mukanaan kannella. Loppumatkasta jouduimme hieman kiristämään vauhtia, jotta ehtisimme eläinlääkäriin ajoissa. Tämä jäi itseä harmittamaan, sillä Donna selkeästi väsyi ja hienoisesti ontui etupäätään. Toisaalta tämäkin merkki siitä, että aika on oikea.

Donna, Lara ja Leevi 28.10.2016

Eläinlääkäriin mentiin dami suussa ja Donna esitteli aarrettaan hoitajille. Epäilin jo, että eläinlääkäri kyseenalaistaa päätöksemme, mutta onneksi ei ottanut asiaa lainkaan puheeksi. Donna nukahti syliini dami suussa. Aiempien rauhoitusten yhteydessä Donna on monesti 'tapellut' nukahtamista vastaan, ei ole halunnut luovuttaa, mutta nyt se nukahti rauhallisesti ja syliin käytyään ei enää pyrkinyt nousemaan.


Ikävä on kuitenkin kova ja edelleen tulee itku tuota elämäni koiraa muistellessa. Donna oli äärettömän hyvä, mutta myös vaativa opettaja. Donna opetti minulle koiran kouluttamisesta ja lukemisesta enemmän kuin uskon kenenkään tai minkään muun pystyvän opettamaan. Olihan Donna omalla tavallaan aina välillä hyvinkin raivostuttava, mutta silti niin äärettömän rakas.




Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu...